Talla kertaa tulee kuvaton tervehdys. Voimme kaikki hyvin La Palman paratiisisaarella. Asumme 600m korkeudella vuoren rinteella. Nakoala Atlantille on huima, verkkokeinu keinuu kahden palmun valissa, puut kantavat appelsiineja ja avokadoja.
Useimpina paivina ajamme serpentiiniteita pitkin jollekin hiekkarannoista. Hiekka on mustaa vulkaanista hiekkaa ja meri on lammin. Pojilla on pienet lainelaudat joilla voi antaa rannan tyrskyjen vetaa itseaan edes takaisin. Toisia turisteja ei juuri ole. Kaikkialla on siistia ja rannoilla on suihkut ja hyvin hoidetut pukukopit ja vessat.
Luonto on aivan uskomaton. Emme ole viela ehtineet koluta kaikkia paikkoja, mutta olemme nahneet mantymetsia, banaaniviljelmia, mantelipuita, kaikenlaisia kaktuksia, ja ennen kaikkea monen sadan metrin korkuisia rotkoja joissa tuliperaisen maan erivariset kerrokset nakyvat.
LinkWithin
1 comment:
Hei!
Teillä on varmaankin hyvin ihanaa. Äiti käski laittaa tänne, että henelläkin menee ihan mukavasti Ruoveden viidakoissa. Me täällä radan varressa voimme ja elelemme niin kuin aina ennenkin. Kaisla oli helluntai-seurakunnan leirillä ja lauleskelee tarttuvia Jeesus-lauluja. On ahdistunut, kun joudumme helvettiin, lupasi tulla taivaasta katsomaan todistaakseen sen olemassaolon.
T: A
Post a Comment